Aila Meriluoto, runojen kuningatar,
Sanoillaan sydämeen käy hän varmasti.
Hänen runoissaan tunteet välkkyy kirkkaina,
Kuin helminauha ne laskeutuu paperille laineina.
Runon maailmassa Aila lentää vapaana,
Tunteet kietoutuvat sanojen kudelmaan.
Hän tavoittaa elämän kauneuden ja tärkeyden,
Päästää tuntemattoman tutuksi lukijan mieleen.
Aila Meriluodon runot hellät ja herkät,
Kiteyttävät elämän kuohuvat hetket.
Hän kuvaa luonnolla kauneuden kirkastavan,
Samalla sisäisen maailman valoaan nostavan.
Rakkaus sykkii jokaisella rivillä,
Ailan runoista huokuu lämpö ja ivailu.
Hän kertoo elämästä, sen kaikista vivahteista,
Nostaa esiin niin ilon kuin surun tunnetta.
Aila Meriluodon runot elävät meissä,
Kuuntelemme kun hän kertoilee tarinoita unissa.
Hän avaa oven sydämen syvimpään soppeen,
Saattaa meidät yhteyteen itsemme kanssa.
Kiitos Aila, kun jaat lahjasi kanssamme,
Anna runojesi puhjeta kukkaan uudelleen.
Olet runojesi kautta kuolemattomana,
Sydämissämme sinä jatkat kirjoitusten kautta.